Käyntejä kotisivuilla:
51568 kpl
Riihimäki SM/ SuomiCup 2012
Kuva:Fotoklubi
Kuva:Fotoklubi
Kävijälaskuri
MAINOSPAIKKA
YRITTÄJÄ!
TÄSTÄ MAINOSPAIKKA
150 E VUOSI
KYSY LISÄÄ 0400-942359 JUHA
KisakuulumisiaPorin Syyspäräys 23.–25.9.2011 Pienen harkinnan jälkeen päätettiin lähteä ajamaan Porin Syyspäräys, toinen kauden suurista kansallisista kisoista. Porissa luokkani oli Rotax, mikä on koko ajan vahvistumassa myös ensi kauden luokaksi. Perjantain aikatauluun mahtui kuusi kappaletta kymmenen minuutin treenejä. Treeniaikaa ei siis loppujen lopuksi ollut paljoa, mikä selittyi luokkien suurella määrällä. Kaksi ensimmäistä vetoa ajettiin kuivissa olosuhteissa, mutta ennen kolmatta treeniä alkoi sade, mikä jatkuikin lauantaiaamuun asti. Vauhti oli sekä kuivalla, että sateella kiitettävää ja kaikki meni muutenkin nappiin. Olikin kiva nähdä, että JTL Racingin riveissä toimii homma myös Rotaxin puolella, sillä Joensuun Rotax-kisan jälkeen tiedettiin vauhtini olevan hyvää Rotaxeissa. Luokat olivat jaettu kahdelle päivälle ja minun kisapäiväni oli lauantai. Tiukan aikataulun takia ohjelmassa ei ollut kuin aamun warm-up, aika-ajot, prefinaali ja finaali. Aamun warm-up ja aika-ajot ajettiin vielä saderenkailla, jonka jälkeen rata oli jo kuivunut tarpeeksi slicksejä varten. Aika-ajoissa punnersin itseni kuudennelle sijalle, joka oli myös prefinaalin lähtöpaikka. Prefinaalin lähtö meni nappiin, vaikka lähdinkin ulkoa. Vauhti oli muutenkin hyvää, ajoin prefinaalin toisiksi nopeimman kierrosajan jääden nopeimmalle vain kolme tuhannesosaa. Finaalin lähtö nelospaikalta menikin sitten pipariksi kun tipuin kahdeksanneksi. Vauhti oli finaalissakin kohdallaan ja tiukan vääntämisen jälkeen sain nostettua itseni 21 kierroksen finaalin aikana kolmanneksi. Joensuun Rotax Max Challengen toinen sija ja Porin kisan kolmas sija paikkasivat penkin alle mennyttä SM-sarjaa, missä loppusijoitukseni oli 12:s. Kannatti näköjään lähteä ajamaan Poriin, niin sai hyvän lopetuksen kaudelle. Niin kuin edellä jo mainitsin, ensi kaudella ajan todennäköisimmin Rotaxin Euro Challengen, eli Rotaxin virallisen EM-sarjan, mikä kattaa neljä osakilpailua ympäri Eurooppaa. Santeri SM Vihti 9.-11.9.2011 SM-sarjan päätöskilpailu ajettiin viime viikonloppuna Vihdissä Nummelan radalla. Kauden viimeiseen SM-koitokseen vaihtui taas tiimi, kun Tony Kart/Vortex -kalustolla ajava JTL Racing halusi minut heidän väreihinsä. Viikkoa ennen kilpailua ajetut testit antoivat hyvät odotukset kilpailua varten, sillä runko toimi moitteettomasti, moottoripuoli oli kunnossa ja tietotaito muutenkin huippuluokkaa. Perjantai oli normaaliin tapaan pyhitetty treeneille, joita kertyi seitsemän kappaletta. Alkupäivästä ajettiin koneita sisään ja testailtiin moottoreita vähän huonommilla renkailla, joten kärkivauhtiin ei päästy. Kun alle laitettiin uudet renkaat ja ruvettiin keskittymään runkoon, paranivat myös sijoitukset. Kolmessa viimeisessä treenissä ajoin sijoitukset 2, 4 ja 1. Lauantaille herättiin Suomen olosuhteet huomioiden yllättävän kovassa sumussa ja ajaminen aamun lämppäreissä ja osittain aika-ajoissakin oli mielenkiintoista. Kypärän visiiriä piti pyyhkiä vähintään kerran kierroksessa tai huurut visiirissä hävittivät näkyvyyden. Aika-ajoissa olin seitsemäs, jääden kolmanteen sijaan vaivaiset 45 sekunnin tuhannesosaa. Näin tasaisessa porukassa ajaminen tiesi tiukkaa kilvanajoa, sillä virheisiin ei ollut varaa ja nouseminen kärkeen ei kävisi vain sormia napsauttamalla. Vihdin radan ensimmäinen mutka on tiukka neulansilmä, mikä on aina käynyt lähdöissä vähän turhan ahtaaksi. Näin kävi myös ensimmäisessä erässä, kun kärki rupesi jo jarruttelemaan ja perältä tultiin vielä kovaa. Myös minä jäin sumppuun, mutta onneksi pääsin nopeasti jatkamaan matkaa. Ekassa erässä olin kahdeksas ja toinen erä jäi kesken ketjujen katkeamiseen. Juuri ennen finaalia tummat pilvet rupesivat valumaan alas ja hetken vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Lähtöä viivästytettiin vartilla, että autoihin kerittäisiin vaihtaa renkaat ja tehdä muut säädöt. Finaalissa nousin paikalta 13 paikalle 7, ajaen finaalin toisiksi nopeimman kierrosajan. Sunnuntai tuntui aluksi olevan toisinto lauantailta, kun aika-ajoissa ajoin taas seitsemänneksi. Erissä ei tapahtunut mitään suurempia kommelluksia ja sijoitukset olivat 7 ja 9. Nämä sijoitukset antoivat finaaliin lähtöruuduksi seitsemännen paikan. Finaalin alku meni ihan kohtalaisesti, olin parhaimmillaan viidentenä. Parin kierroksen jälkeen tipuin kahdeksanneksi, mutta aloin pikkuhiljaa saavuttaa edellä olevia. Kahdeksan kierroksen jälkeen edellä ajavalta kuljettajalta leikkasi kone kiinni ja hän hyytyi pääsuoran lopulla. Ohittaessani häntä jouduin jarruttamaan likaisella, jolloin perä lähti alta ja osui keskeyttävään kuljettajaan. Pääsin jatkamaan matkaa kierrettyäni nurmikon kautta, vaikkakin olin viimeinen rataa kiertävä auto. Kolari tietysti harmitti, kun hyvät mahdollisuudet oli ajaa viidenneksi. Muutama kierros eteenpäin ja jouduin tulemaan varikolle koneen reistaillessa. Tämän jälkeen kolari ei enää niin paljoa harmittanut, sillä keskeytys olisi varmasti ollut edessä myös hyvillä sijoilla ajettaessa. Vielä olisi edessä luultavasti myös yksi kansallinen kilpailu Porissa, mikä selventää kuvioita ensi vuotta ajatellen. Santeri KF1 SM-kilpailu, Lahti 19.–21.8.2011 Nyt myös toinen kauden päätapahtumista on takanapäin. Kartingin kuninkuusluokan kerrasta poikki SM-kilpailu keräsi 23 kuskia taistelemaan mestaruudesta. Kuskikaarti koostui suurimmaksi osaksi KF2-luokan SM-sarjan kuskeista, mutta mukaan mahtui myös muutama ns. vieraileva tähti. Pari viikkoa ennen kilpailua kävimme Lappeenrannassa testaamassa viimein Suomeen tulleita Formula K:n runkoja. Testit menivät hyvin ja päätimme lähteä ajamaan tämän kilpailun kyseisellä rungolla. Lahteen saavuimme torstaina, jolloin ohjelmassa oli varikkoleirin pystyttämistä ja auton rakentamista. Ensimmäiset treenit olivat vuorossa perjantaina muiden SM-kilpailuiden tavoin. Perjantaina heti alkupäivästä huomasimme, että runko ei toiminut aivan niin hyvin kuin Lappeenrannan testeissä. Testasimme kuitenkin päivän aikana paljon erilaisia juttuja ja pikkuhiljaa saatiin autoa paremmaksi. Viimeisessä treenissä ajoin saman ajan kuin edellisessä uusilla renkailla, joten tiedettiin, että paketti alkaa olla kasassa. Lauantaina olivat vuorossa aika-ajot ja kaksi alkuerää. Aika-ajoissa ajoin sijalle 15 jääden 0,3 sekuntia kärkeen. Kuskijoukko oli kovatasoisin ja tasaisin urallani, mistä kertoo mm. se että 20 ensimmäistä kuskia mahtuivat aika-ajoissa 0,4 sekunnin sisään. Molempiin eriin lähdin paikalta 10, mistä ajoin maaliin sijoituksilla 11 ja 12. Molemmissa erissä menivät lähdöt vähän penkin alle, eikä vauhti ollut muutenkaan sitä mitä toivottiin. Erien jälkeen sijoitukseni oli 21, mikä ei kuitenkaan masentanut minua, koska tiesin edessäpäin olevan vielä 20 kierroksen prefinaali ja 31 kierroksen finaali. Sunnuntaina ei siis ollut ohjelmassa muuta kuin aamun warm-up ja finaalit. Autoon tehtiin vielä jonkun verran muutoksia ja prefinaaliin lähdin tavoittelemaan mahdollisimman hyvää lähtöpaikkaa päivän viimeiseen lähtöön. Prefinaalissa kulku oli jo parempaa kuin erissä, mutta en silti saanut nostettua itseni 16. sijaa ylemmäksi. Finaalin tavoite oli sama: saada nostettua sijoitusta mahdollisimman paljon ruutulipulle tultaessa. Ensimmäiset sata metriä näyttivätkin ihan hyvältä, mutta kun tultiin ensimmäisen mutkan jarrutukseen, autoni sammui. Äkkiä vain auto käyntiin ja jatkamaan matkaa, vaikka tipuin letkan hännille. Muutamien ohituksien ja keskeytyksien jälkeen saavuttiin pitkän finaalin loppuun, ruutulipulle tultaessa sijoitukseni oli 14. Viikonloppu oli aika vaikea ja pienoinen pettymys, sillä SM-mitalia kuitenkin lähdin Lahdesta tavoittelemaan. Enää olisi jäljellä yksi KF2-luokan SM-osakilpailu Vihdissä, jonka jälkeen alkaa olla kausi paketissa. Ennen Vihtiä on kuitenkin aika keskittyä koulunkäyntiin parin viikon ajan, raporttia tulee sitten kisojen jälkeen.
Santeri Rotax Euro Challenge, Thy 29.–31.7.2011 Viime viikolla Tanskassa Thy:n radalla ajettiin Rotax Euro Challengen kolmas osakilpailu. Euro Challenge on Rotaxin virallinen EM-sarja ja kuskeja varikolta löytyi yhteensä yli 150, joista senior luokassa ajoi 70. Ajoin belgialaisessa SFP Racing -tiimissä, joka käyttää kalustona Formula K:n valmistamia runkoja. Paikalle saavuttiin jo tiistaina, sillä keskiviikosta asti oli ohjelmassa harjoituksia. Oikeastaan koko ensimmäinen treenipäivä meni opetellessa, sillä Formula K:n runko oli täysin erilainen kuin Energy. Myös vieras kone ja tekninen rata toivat oman haasteensa, vaikka rata olikin ennestään tuttu viime vuoden EM-karsinnoista. Torstaina käytettiin pariin otteeseen uutta rengasta ja saatiin rungon säätöjä haettua edes vähän kohdalleen. Perjantaina ajettiin vain kaksi treeniä ajanoton kanssa ja tämän jälkeen aika-ajot. Vaikka aamupäivän treenit menivät penkin alle, niin lähdin silti luottavaisin mielin aika-ajoihin, sillä tiedettiin rungon käyttäytyvän hyvin uusilla renkailla. Runko käyttäytyikin hyvin, mutta akun johto oli päässyt löystymään eikä kone saanut yläkierroksilla tarpeeksi virtaa. Puristin kuitenkin niin hyvän ajan kuin kone vain antoi myötä, tuloksena 61. sija aika-ajoista. Kuskien määrästä johtuen jokainen kuljettaja ajoi neljä alkuerää. Itse starttasin jokaiseen lähtöön paikalta 25, tietäen, että kaiken toimiessa sieltä pystyisi nousemaan korkeallekin. Ensimmäisessä erässä kävi vähän tuuriakin lähdössä ja hyvien ohituksien myötä nousin 16:ksi. Muissa erissä en päässyt hyödyntämään vauhtiani niin hyvin, sijoituksina 20, 19 ja 20. Erien jälkeen sijoitukseni oli 50., mikä tiesi sekkareita eli Second Chance erää. Jos kuskeja on enemmän kuin radalle mahtuu, 28 kuskia pääsevät suoraan finaaliin ja loput ajavat sekkarit, joista vielä kuusi parasta pääsee sunnuntain finaaleihin. Lähtöpaikka sekkareihin oli 22, mistä nouseminen kuuden parhaan joukkoon oli epätodennäköistä, mutta mahdollista. Ensimmäisellä kierroksella jouduin kaksi kertaa pahaan pussiin, mikä haittasi nousemista. Vauhti oli hyvää ja sain nostettua itseni 16:ksi ajaen lähdön toiseksi nopeimman kierrosajan. Loppupäivä menikin katsomon puolella finaaleja katsellessa ja turistia leikkiessä. Tietysti harmittaa finaalista putoaminen, mutta kokemusta tuli senkin edestä ja positiivista oli nähdä erien ja sekkarin hyvä vauhti. Viikonloppu oli myös tärkeä ensi kauden suunnitelmien ja rungon suhteen. Seuraavaksi vuorossa on vähän testausta ja KF1-luokan kerrasta poikki SM-kilpailu Lahdessa. Santeri SM Joensuu 15.–17.7.2011 KF2-luokan SM-sarjasta on nyt kolme osakilpailua takanapäin, yksi vielä tuloillaan syyskuussa. Ennen syyskuun osakilpailua on kuitenkin ohjelmassa Rotax Euro Challengen osakilpailu Tanskassa ja KF1-luokan kerrasta poikki SM-kilpailu Lahdessa. Nyt kuitenkin palataan viime viikonloppuun ja sen tapahtumiin. Perjantain ensimmäiset treenit menivät suoraan sanottuna surkeasti. Auto ei tuntunut toimivan yhtään ja uusillakin renkailla kärkeen oli matkaa puolisen sekuntia. Sama runko toimi edellisenä viikonloppuna Joensuussa loistavasti, eikä keli vaikuta asiaan noin paljoa. Syy auton toimimattomuuteen selvisi kun käytettiin runkoa penkissä missä voi mitata rungon suoruuden. Runkoon tehtiin pientä ’hienosäätöä’ kolmen metrin rautaputkella ja seuraavassa treenissä auto tuntuikin jo paljon paremmalta. Parissa viimeisessä vedossa kokeiltiin vielä muutamaa pikkujuttua ja päästiin jo paljon lähemmäksi kärkiryhmää kuin aamulla. Lauantaina rata oli märkä ensimmäiseen alkuerään asti, minkä jälkeen ei tarvinnutkaan saderenkaisiin koskea koko viikonloppuna. Aamun warm-upista lähtien auto tuntui hyvältä eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Aika-ajoissa olin viidenneksi nopein, vaikka missasin renkaiden toimivuuden kannalta parhaimmat kierrokset ajaen hitaamman kuskin perässä. Alkueriin lähtöpaikat olivat neljä ja kolme, mistä ajoin maaliin viidentenä ja toisena. Eräpisteet menivät vähän ristiin ja sain finaaliin lähtöpaikaksi kolmannen ruudun. Ensimmäiset puoli kierrosta sain pidettyä oman paikkani, mutta muutama kierrosta myöhemmin olin sijalla 13. Kun ajetaan letkassa, niin yhden mentyä ohi on toisten helppo seurata perässä ja varsinkin, kun sama homma tapahtuu useammassa mutkassa peränjälkeen, rupeaa hätäilemään ja yliyrittämään. Onneksi sain koottua ajatukseni ja noustua parilla sijalla ollen finaalin kymmenes. Sunnuntaina ajettiin warm-upissa koneeseen uusi mäntä sisään, jotta siitä ei loppuisi puhti niin pahasti kuin edellisinä viikonloppuina. Aika-ajoissa lähdettiin hieman liian kovalla paineella enkä saanut hyödynnettyä rengasta parhaimmalla tavalla, tuloksena 12. sija. Eriin lähdin paikalta 8 ja sieltä ajoin sijoille 5 ja 9, mitkä antoivat finaaliin kahdeksannen lähtöruudun. Tällä kertaa finaali meni penkin alle jo ensimmäisen 100 metrin jälkeen, kun ensimmäisessä mutkassa joku ajoi takakulmaani päin jonka seurauksena kävin hietikolla ja tipuin viimeiseksi. 25 kierroksen finaalin aikana sain kuitenkin nostettua itseni kymmenenneksi, vaikka ei se paljon lohduttanut hyvien SM-pisteiden osalta. Tietysti harmitti kun onnistunut viikonloppu kariutui sekä omiin, että muiden hölmöilyihin, varsinkin kun tämä oli jo kolmas vaisumpi esitys SM-kilpailuissa tänä vuonna ja tälläkin kertaa vauhti olisi riittänyt paljon paremmille sijoille. Tällaiset epäonnistumiset eivät saa haitata, vaan pitää vain iskeä entistä kovemmin siellä missä hyviä tuloksia on vielä mahdollista saavuttaa! Santeri SM Pori 1.-3.7.2011
Viime viikonlopun jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä Heikki Kovalainen joskus tarkoitti sanomalla, että moottoriurheilijalle sattuu huonoja päiviä, huonoja viikonloppuja ja jopa huonoja vuosia. Perjantai sujui aika keskinkertaisesti, sillä uusilla renkailla olin aivan nopeimpien joukossa, mutta mukaan mahtui myös pari huonompaa treeniä. Ennen viimeistä treeniä alkoi sataa vettä, ja sitä vettä tulikin sitten reilusti. Kovimman sateen aikana autoa ei saanut suorilla pidettyä suorassa, kun auto nousi vesipatjan päälle pieneen vesiliirtoon. Noin kovassa sateessa ajaminen oli hauskaa, mutta myös jännittävää, sillä näkyvyys ja ohjattavuus olivat huonoja. Sateen rankkuudesta kertoo myös se, että joissakin kohdissa auto ei meinannut edes kiihtyä suuren vesimäärän takia. Sade loppui illalla ja lauantaiaamuun herättiin helteisessä kelissä. Lauantaina vauhtini oli ihan kiitettävää aamusta asti, sillä olin aamun warm-upissa sekä aika-ajoissa viides. Molemmat alkuerät menivät hyvin, sijoituksena kolme kummastakin. Eräsijoitukset antoivat finaaliin lähtöpaikaksi neljännen ruudun. Finaalin alkupuoli sujui ihan kohtalaisesti, kymmenennen kierroksen kohdalla olin kuudentena ja juuri saavuttamassa kärkiryhmää. Kierrosta myöhemmin takasuoralla kuului vain pamaus ja autosta hävisi veto. Pienen tutkinnan jälkeen selvisi että moottorin magneetosta oli hajonnut pyörijä, magneettinen osa mikä määrää tahdin sytytystulpalle. Tietysti harmitti, kun hyvät mahdollisuudet olisivat olleet vaikka kolmen kärkeen. Lauantai-iltana iski samanlainen monsuunisade kuin perjantaina, erona vain se että sade jatkui hiljalleen sunnuntaiaamuun asti. Aamun treeni ajettiin vielä sadekelissä, mutta aika-ajoihin mennessä keli kuivui. Aika-ajo meni penkin alle, sillä sijoitukseni oli vasta 16:s. Positiivista oli kuitenkin se, että vain 0,2 sekuntia nopeammalla ajalla olisin ollut kuudes. Eriin lähtöpaikka oli 11, mistä nousin sijoille 6 ja 7. Kyseiset eräsijoitukset antoivat finaaliin lähtöpaikan 9. Finaalin alkukierrokset olivat pientä häsläystä ja toisen kierroksen jälkeen olin 12:s. Sieltä sain noustua pari sijaa ja pelkältä taistelulta tuntuneen finaalin jälkeen olin kymmenes. Seuraaviin SM-osakilpailuihin on tulossa konejärjestelyihin pieniä muutoksia, joiden seurauksena vauhtia pitäisi löytyä myös sunnuntain kisapäivinä. KF2:sen SM-sarjasta on nyt ajettu puolet ja minulla on alla kaksi keskeytystä ja sijoitukset 10 ja 12. Karu totuus on, että mitalitoiveet on haudattu, sillä edes kahden huonoimman tuloksen tiputtaminen laskuista ei muuta tilannetta erityisen positiiviseksi. Loppusarjasta ei ainakaan tarvitse ottaa paineita, vaikka samalla teen parhaani ja yritän saada nostettua sijoitustani sarjassa mahdollisimman paljon. Kauden pääpaino on nyt Tanskan rotaxin EM-sarjan osakilpailussa ja elokuussa Lahdessa ajettavassa KF1-luokan kerrasta poikki SM-kilpailussa. Santeri
Saralle Hieno avaus RMC sarjassa. RMC kauden avaus ajettiin viikonloppuna Kotkassa loistavissa olosuhteissa. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta oli huoltajilla yksi huoli vähemmän, sadekelin säätöjä ei tarvittu koko viikonloppuna, vaikka Torstai-iltapäivänä niitä haettiinkin kevyessä sateessa. Saralle onnistuttiinkin saamaan perjantain kuivassa kelissä ajetuissa harjoituksissa auto hyviin säätöihin, varsinkin ohjauksen säätöjen perusteellinen muuttaminen vaikutti jo heti hyvältä. Lauantain aika-ajot sujuivat hienosti Saran ollessa oman ryhmänsä kolmas ja yhteistuloksessa seitsemäs. Erien jälkeen perfinaalin lähtöruutu oli viides. Maalissa Sara oli seitsemäs, joten finaalin lähtöruutu oli myös seitsemän. Jännittävän finaalin jälkeen Sara tuli maaliin viidentenä. Sunnuntaina Sara oli aika-ajon kymmenes, erien jälkeen yhdestoista, prefinalin yhdeksäs ja finaalin seitsemäs. Kumpanakin päivänä oli luokassa 37 kilpailijaa. Seuraavan kerran kisataan Joensuussa 11.- 12. 6. Kaikki tulokset löytyvät linkista: http://www.mylaps.com/results/showevents.jsp?country=246 Sarjatilanna aikanaan MPT-racingin sivuilla: http://www.mpt-racing.fi/rmc_results.htm SM Lappeenranta 14.–15.5.2011
Kartingin SM-sarja käynnistyi viime viikonloppuna Kimi Circuitin radalla Lappeenrannassa. Keli oli lähes koko viikonlopun aurinkoinen, mutta navakka tuuli viilensi keliä huomattavasti. Viime vuodesta poiketen, torstain treenipäivä oli jätetty kisaohjelmasta pois ja ensimmäisen kerran moottorit pärähtivät käyntiin vasta perjantaiaamuna. Harjoituksissa sijoitukset vaihtelivat 3-13 välillä ja perjantain yhdistetyissä tuloksissa sijoitukseni oli 12:s. Aivan ei haluttua kyytiä löydetty mutta tiedettiin, että ensi kertaa tilanne olisi kaikille sama vasta lauantain aika-ajoissa (esim. renkaiden suhteen). Aika-ajo menikin perjantaita paremmin ja olin joukon 7:nneksi nopein. Porukan tasaisuudesta kertoo mm. se, että 19 kuskia oli alle puolen sekunnin sisällä toisistaan, joten pienelläkin muutoksella voi olla isot seuraukset. Aika-ajojen seitsemäs sija tiesi A-ryhmää ja eriin lähtöpaikkaa viisi. Alkuerissä ajoin sijoitukset 6 ja 4, jotka antoivat finaaliin lähtöpaikaksi ruudun neljä. Vaikka lähdin ulkopuolelta, sain hyvän lähdön ansiosta pidettyä oman paikkani ja ensimmäisen kierroksen jälkeen nousin kolmanneksi kaverin keskeytettyä. Finaalin puolenvälin tienoilla menetin kolmospaikkani ja ajoin neljäntenä kierrokselle 18 asti. 7 kierrosta ennen maalia matka katkesi kaasun hirttämisen ja hurjan ulosajon jälkeen. Uudistuneen pistelaskun myötä sain finaalista kolme SM-pistettä, mutta ne eivät paljoa lohduttaneet, sillä neljännestä sijasta pisteitä olisi irronnut 17. Sunnuntaiaamuun mennessä lauantain pettymys oli nollattava ja lähteä kovalla yrityksellä korvaamaan menetetyt pisteet. Aika-ajoissa ei mennyt niin hyvin kuin lauantaina ja sijoitus oli 11:s. Eriin lähtöpaikat olivat 8 ja 7 ja ruutulipulle tultaessa sijoitukset olivat 9 ja 4. Lauantaina sain 10 eräpisteellä finaaliin lähtöruudun 4, mutta sunnuntaina pisteet eivät menneet niin paljon ristiin ja 13 eräpistettä antoivat lähtöpaikaksi vasta 10. ruudun. Finaalin lähdössä jouduin kaksi kertaa vähän huonoon rakoseen ja menetin muutaman sijan. Alkukierroksien jälkeen kilpakumppani yritti ohitusta turhan ahtaaseen väliin aiheuttaen kolarin, missä tipuin 20 huonommalle puolelle. Pääsin kuitenkin jatkamaan matkaa ja muutaman ohituksen ja keskeytyksen seurauksena sain nostettua itseni ruutulipulle tultaessa paikalle 12. Ilman epäonnea olisin pystynyt nappaamaan molemmista finaaleista hyvät pisteet, mutta tämä on autourheilua eikä ikinä tiedä mitä kisaviikonloput tuovat tullessaan. Viime vuonna sijoitukseni sarjassa tippui, kun kaksi huonointa tulosta pudotettiin pois, mutta tänä vuonna se luultavasti tulee olemaan pelastava tekijä ja mitalitaistossa ollaan edelleen mukana. Seuraavat kisat ajetaan vasta puolentoista kuukauden päästä Porin radalla, missä viime vuonna otin kaksi podium-sijoitusta. Vähintään yhtä hyvää viikonloppua lähdetään hakemaan tänäkin vuonna! Santeri
Championkart Lonato 26.–27.3.2011 Kausi 2011 oli tarkoitus aloittaa jo hiihtolomalla Championkartin ensimmäisellä osakilpailulla Jesolossa Venetsian lähistöllä, mutta isän välilevyn pullistuman takia suunnitelmat muuttuivat. Kyseisen sarjan toiseen osakilpailuun mennessä tilanne oli parempi ja pääsin aloittamaan kauden vajaan kuuden kuukauden tauon jälkeen. Perjantaina rata oli vapaa harjoituksille, mutta harmittavasti kalusto saapui varikolle vasta iltapäivän puolella ja näin lauantai jäi minulle ainoaksi treenipäiväksi. Päätettiin yhdistää reissuun myös hieman lomailua ja lähdettiin käymään naapurikaupungissa Sirmionessa ihailemassa maisemia kun ei muutakaan ohjelmaa ollut. Lauantaina viimeisteltiin auto ajokuntoon ja pääsin viimein starttaamaan auton ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Totta kai oli hienoa päästä radalle pitkästä aikaa, mutta muuten päivä oli aika katastrofi. Ensimmäinen treeni meni sisäänajoon ja siinä en huomannut autossa mitään erityistä, mutta kun pääsin ajamaan kunnolla, auto tuntui tosi nuhaiselta eikä kulkupuoli ollut kunnossa. Ongelman kanssa painittiin vähän aikaa, kunnes se saatiin korjattua kaasaria vaihtamalla. Tässä vaiheessa päivää vaihdettiin uudet renkaat alle ja odotuksena oli, että ero kärkeen kapenisi melko pieneksi. Vauhti ei ollut kuitenkaan sitä mitä odotettiin ja ihmeteltiin kun ei oikein kulkenut. Vastaus saatiin loppupuolella päivää kun selvisi, että meille oli laitettu autoon kovemman seoksen renkaat alle. Helpotti tietysti kun selvisi syy, mutta samalla närkästytti, ettei meille oltu kerrottu asiasta mitään. Oikeilla renkailla pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa vasta sunnuntain aika-ajoissa, joten totuttelemiseen ei paljon varaa ollut. Aika-ajoihin arvioitiin rengaspaineet vähän väärin ja tuloksena oli 13:s sija. Ensimmäisessä erässä lähtö ei oikein onnistunut mutta muuten ajo rupesi paranemaan ja maalissa olin 11:s. Toisessa erässä meni lähtökin jo paljon paremmin ja sain nostettua itseni 8:nneksi. Finaalilähtöön kokeiltiin vielä runkoon yhtä säätöä kun mitään hävittävääkään ei ollut, tuloksena 9:s sija. Vaikka reissuun mahtui myös vaikeuksia, oli kivaa ja ennen kaikkea tärkeää päästä aloittamaan kausi ja katkaista tauko ajamisesta. Pitkin viikonloppua ajaminen parani ja ero kärkeen kaventui, joten yhden tai kahden ylimääräisen treenipäivän turvin olisin yltänyt jopa kärkisijoille. Nyt vain toivomaan lämpimiä kesäpäiviä ja odottelemaan lumien sulamista Suomen radoilta! Santeri
U18 MM Ranska 1.-3.10. Viime viikonloppuna ajettiin Ranskan Val d’Argentonin radalla alle 18-vuotiaiden MM-sarjan päätöskisa, mikä oli minulle myös kauden 2010 päätöskisa. Edellisissä U18 sarjan osakilpailuissa Saksassa ja Espanjassa ajoin finaaleissa sijoitukset 17 ja 20 ja päätöskisassa tavoitteeni oli ajaa paras osakilpailu ja napata muutamia MM-pisteitä. Torstai oli aika leppoisa päivä, sillä käytiin varikolla vain vähän ihmettelemässä ja kasailemassa autoa ajokuntoon. Perjantaina ajettiin yhteensä neljä kappaletta treenejä, missä pidin ihan kohtalaista vauhtia. Treenejä ajettiin kahdessa ryhmässä ja yhdistetyissä tuloksissa sijoitukseni perjantaina vaihteli 5 ja 25 välillä. Lauantaina ajettiin aamusta vielä pari treeniä ennen aika-ajoja. Keli oli vielä aamulla vähän märkä ja sateinen, mutta selkeni päivällä, eikä saderenkaille tullut käyttöä ensimmäisen treenin jälkeen. Aika-ajoissa sijoitukseni oli 21:s, mikä ei aivan vastannut odotuksia, mutta oli kuitenkin ihan kohtalainen sijoitus. Jokaiseen erään lähdin paikalta 9, mikä tiesi tuttua ja turvallista sisäreunaa. Ensimmäisessä erässä auto tuntui vähän laiskalta ja koneesta oli puhti pois, vaikkakin sijoitukseni erässä oli 8:s. Toiseen erään vaihdettiin toinen kone, mutta saamamme yksilö oli vieläkin huonompi ja vauhtia katosi entisestään. Konetta ei saanut enää vaihtaa, joten piti vain yrittää taistella mahdollisimman hyvät sijat eristä. Lauantain kahdessa muussa alkuerässä olin 11:s ja 10:s. Illalla koneista vastaavan Parolinin väki lupasi tsekata koneen läpi, mikä toi vähän lohdutusta, sillä erien vauhdilla olisi melkeinpä voinut ruveta pakkailemaan kamoja kasaan. Sunnuntaina lämppäreissä sain ilokseni huomata, että koneesta löytyi potkua normaaliin tapaan. Ennen finaaliosiota oli vuorossa vielä yksi alkuerä, missä olin kymmenes. Erien jälkeen olin paikalla 24, mikä oli myös ensimmäisen prefinaalin lähtöruutu. Sain ihan ok startin ja vauhti riitti nousemaan hyvin. Välillä kului liian paljon aikaa ohituksiin ja vauhdin puolesta olisin voinut nousta jopa kympin sakkiin, mutta tällä kertaa oli tyytyminen sijaan 18. Toiseen prefinaaliin, mihin lähdettiin käännetyssä järjestyksessä, sain ruudun 11. Mahdollisuudet olisivat olleet hyvät nousta jopa viiden joukkoon, mutta minut työnnettiin ekassa mutkassa pihalle ja putosin viimeiseksi. Sieltä kuitenkin sain noustua ruutulipulle tultaessa sijalle 20. Finaaliin lähdin ruudusta 19, mistä sain noustua 14:nneksi ollen toiseksi paras suomalainen ja samalla napaten kaksi MM-pistettä. Viikonlopun tavoite täyttyi, vaikka odotukset olivat pisteille jokaisessa osakilpailuissa. Sarjan loppupisteissä olin 24:s, mitä ei kuitenkaan tarvitse hävetä, olihan kyseessä kuitenkin Maailmanmestaruussarja ja kuskeja sarjassa oli yli 70. Suomessakaan ei aivan tavoitteeseen päästy, mutta toisaalta olen tyytyväinen myös viidenteen sijaan noinkin kovatasoisessa ja tasaisessa porukassa. EM:istä ei tuloksellisesti paljon mitään käteen jäänyt, mutta kokemusta tuli sitäkin enemmän ja sen myötä olen entistä valmiimpi uusiin koitoksiin.
Santeri
U18 MM-sarjan 2. osakilpailu, Espanja, 27.-29.8. Noin kuukauden tauon jälkeen nuorten MM-sarja jatkui Espanjassa Alcanizin radalla. Sääennusteet pitivät paikkaansa ja koko viikonlopun lämpötilat pyörivät 30 ja 40 asteen välillä.Kelit olivat siis loistavat, eikä radassakaan ollut mitään valittamista. Rata oli pisin ja nopein rata missä olen koskaan ajanut. Pituutta radalla oli 1700m ja keskinopeudet nousivat satasen paremmalle puolelle. Perjantain parissa ekassa treenissä olin vähän hukassa, mutta vauhti parani pitkin päivää ja illasta pääsinkin jo 15 joukkoon. Ajaminen tällaisella radalla poikkesi jonkun verran lyhyemmistä radoista, sillä jouduin kiinnittämään huomiota aivan erilaisiin asioihin. Mutkan ulostulot olivat erittäin tärkeitä, sillä yleensä mutkaa seurasi pitkä suora. Kun vauhdit olivat paljon suurempia kuin Suomessa, imuavusta eli toisen perässä ajamisesta sai yllättävän ison hyödyn, jopa useita kymmenyksiä. Lauantaina oli aamusta vielä pari kappaletta treenejä, joita seurasi aika-ajo. Aika-ajossa en päässyt hyödyntämään imuapua kunnolla joten annoin jo siinä tasoitusta kärkikuskeille. Sijoitus aika-ajoissa oli 30, mutta 0,2s parannuksella olisin päässyt 15 parhaan joukkoon ja 0,3s parannuksella kymmenenneksi. Tasaisuudesta kertonee myös se, että sijat 28–32 mahtuivat peräti yhdeksän tuhannesosan sisään! Kaikkiin neljään erään minulla oli lähtöruutu 12. Erissä ajoin sijoitukset 12, 10, 8 ja 6. Varsinkin viimeisessä erässä kyyti alkoi olla jo ihan hyvää, mikä tiesi hyvää sunnuntain finaaleja silmällä pitäen. Ensimmäiseen prefinaaliin starttasin ruudusta 20. Alkukierroksilla oli vähän hakemista, mutta ajo parani loppua kohti ja ruutulipulla olin 19:s. Toinen prefinaali olikin sitten katastrofi ja jouduin keskeyttämään jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ensimmäisen kerran kyytiä sain heti toisessa mutkassa, kun jäin kahden auton väliin ja otin pienen ilmalennon. Tässä ei käynyt muuta kuin menetin sijoja, mutta parin mutkan päästä minua ajettiin perään ja mutka meni vähän leveäksi. Heti seuraavan suoran alussa pari autoa kolaroi minun edessä, enkä kerinnyt tehdä mitään ja ajoin samaan kasaan. Rytäkän seurauksena etupään osat menivät vaihtoon ja runkoakin jouduttiin oikomaan melkein sentti takaisin oikeaan asentoon. Penkin alle menneitten prefinaalien jälkeen pääsin starttaamaan finaaliin vasta ruudusta 28. Finaalin alkupuolella tuhraantui liikaa aikaa nousemiseen, ja näin ollen edellä ajavat pääsivät karkaamaan liian kauas. Ruutulipulla sijoitukseni oli 20., mikä ei aivan vastannut tavoitetta, mutta se oli tällä kertaa se mihin pystyttiin. Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, sillä jo noin nopealla radalla ajaminen on hieno kokemus. Tuloksellisesti viikonlopusta ei paljon käteen jäänyt, mutta kokemusta tuli taas roppakaupalla lisää. Santeri
SM Joensuu 20.–22.8. Viime viikonloppuna ajettiin SM-sarjan päätösosakilpailut Joensuussa Ylämyllyn radalla. Jännitystä viikonloppuun toi erittäin tasainen pistetilanne ja mitalien ratkeaminen vasta kauden viimeisessä finaalilähdössä. Kultamitalin varmisti jo Lahdessa Hyvinkääläinen Teemu Suninen, mutta kahteen muuhun mitaliin oli mahdollisuus yhteensä neljällä kuskilla. Torstai ja perjantai menivät tuttuun tapaan treenatessa. Torstaina ajettiin molemmat koneet sisään ja kahdessa viimeisessä treenissä oli tarkoitus testata kahta eri runkoa, mutta ei ehditty kasata toista runkoa ajokuntoon. Perjantaina treenit menivät välillä erinomaisesti, välillä olisi saanut mennä paremminkin. Parissa treenissä olin kärjen tuntumassa, yhdessä nopein. Viimeisessä treenissä taas kone leikkasi kiinni muutaman kierroksen jälkeen, joten illalla oli tiedossa vielä männän vaihto. Koko perjantain oli vähän flunssainen olo ja illalla tuntui jo vähän kuumeiseltakin. Pitkät yöunet eivät helpottanut oloa, vaan kuume jatkui lauantaillekin. Ei auttanut kuin napsia buranaa naamariin ja lähteä radalle, sillä nyt ei ollut aikaa sairastaa. Vaikka lääkkeiden avulla sain pidettyä kuumeen matalana, ei ajaminen ollut mitään huippuluokkaa. Aika-ajoissa sain pinnistettyä itseni sijalle 12, mikä tiesi lähtöruutua 8 kumpaankin alkuerään. Kummankin erän lähdöt menivät aivan penkin alle, mutta alun kankeuksien jälkeen sain noustua muutamia sijoja loppuerän aikana. Finaaliin sain lähtöpaikan 15, mistä nousin heti ensimmäisellä kierroksella 7 tienoille. Kyyti ei kuitenkaan riittänyt ja menetin loppufinaalista muutamia sijoja ollen maalissa 11. 13 tunnin yöunien jälkeen tauti alkoi hellittämään ja olin paljon valmiimpi sunnuntain osakilpailuun. Yön aikana keli oli muuttunut sateiseksi, mutta se ei menoa haitannut kun aloitin päivän warm-upin neljännellä sijalla. Aika-ajoissa punnersin itseni toiselle sijalle ja sain samalla 2 sarjapistettä, mikä auttoi mitalikamppailussa. Ensimmäisessä erässä olin kolmas, mutta toiseen erään lähdettäessä sykkeet nousivat niin minulla kuin katsomossakin, kun auto ei meinannut lähteä käyntiin ruudussa. Pienen taistelun jälkeen sain auton ruudusta liikkeelle ja sain haettua oman paikkani kärjestä. Erä meni nappiin, sillä johdin erää lähdöstä ruutulippuun asti. Finaaliin pääsin starttaamaan eturivistä, toisesta ruudusta. Lähdössä putosin neljänneksi, mutta pian nostin itseni yhtä sijaa ylemmäksi ja samalla sijoituksella tultiin myös maaliin. Vaikka ajoin tasaisen ja hyvän SM-sarjan (kahdeksassa osakilpailussa seitsemän kertaa viiden joukkoon ja neljä kertaa podiumille), ei se riittänyt mitaleille tällä kertaa. Jos kaikki pisteet olisi laskettu mukaan, olisin napannut parin pisteen turvin hopeaa, mutta kun kaksi huonointa osakilpailua pudotetaan laskuista pois, tipuin lopputuloksissa viidenneksi jääden pisteellä neljännestä sijasta ja kuudella pisteellä pronssista. Näinkin kovassa porukassa viidettä sijaa ei todellakaan tarvitse hävetä, ja jäipähän jotain parannettavaa myös ensi vuodelle. Ylihuomenna matka jatkuu Espanjaan toiseen U18 MM-sarjan osakilpailuun, raporttia sieltä tulee ensi viikolla.
Santeri
U18 MM-sarjan 1. osakilpailu, Saksa, 23.-25.7. CIK-FIA:n uusi alle 18-vuotiaille suunnattu MM-sarja avattiin viime viikonloppuna Saksan Wackersdorfissa. Saavuimme paikalle torstai-iltana ja huomasimme, että sarjaan todella panostetaan CIK:n toimesta, sillä jokaiselle kuskille oli varattu identtinen varikkoteltta kaikkine nimikyltteineen. Perjantai alkoi ilmoittautumisella, katsastuksella ja kuljettajille suunnatulla tietokilpailulla kartingista. Iltapäivästä alkoi treenit, joita oli perjantaina 4 kappaletta. Parissa treenissä kyyti oli ihan hyvää, aikojen puolesta kympin sakkiin ja erot kärkeen pieniä. Lauantaina keli olikin aamusta sateinen ja päivä aloitettiin vielä parilla harjoituksella. Jälkimmäisessä olin oman ryhmäni kolmas, joten odotukset aika-ajoon olivat korkealla. Ongelmat alkoivat jo ennen lähtöä, kun tankin korkkien ja letkujen kanssa oli ongelmaa parc fermessä. Pääsin lähtemään aika-ajoon vähän myöhässä ja kaiken kruunasi tyhjentynyt rengas, minkä takia kärkeen jäi eroa ennätykselliset viisi sekuntia, sijoituksen ollessa 60:s. Kaikkiin neljään alkuerään sain lähtöpaikan 24, mistä nousin kiitettävästi joka erässä onnistuneitten lähtöjen ja ohituksien myötä, vaikka ohitukset ilman etujarruja olikin haastavaa. Erissä ajoin sijoitukset 10, 7, 5 ja 14. Pikaiset laskutoimitukset varmistivat finaalipaikan, eli 34 joukkoon, mutta tulosten tullessa yllätys oli positiivinen kun olin erien jälkeen 16 sijalla. Kisaformaatti finaaliosiossa oli seuraavanlainen: kaksi 15km prefinaalia, joista toiseen lähdettiin käännetyssä järjestyksessä ja 30km finaali, minkä lähtöjärjestys saatiin prefinaalien perusteella. Uusi käännetty järjestys oli aika mielenkiintoinen, varsinkin kun toisessa prefinaalissa nopeimmat lähtivät takaa ja hitaammat edestä, joten tapahtumia riitti. Ensimmäisessä prefinaalissa auto ei startannut ja kun viimein sain auton käyntiin, en kerennyt hakea omaa paikkaani lähtöryhmityksessä, joten lähdin paljon taaempaa. Lähtö onnistui taas hyvin ja muutamat ohitukset antoivat ruutulipulle tultaessa sijoituksen 15. Ongelmia oli myös toisessa prefinaalissa, kun koneesta hävisi alaväännöt ja jäin kierrosajoissa 1,3s kärkeen aikaisemman 2-5 kymmenyksen sijaan. Jokaisesta sijoituksesta sai taistella kynsin hampain, mutta ollessani noin hidas oli selvää, ettei sijoituskaan voinut olla mikään päätä huimaava: 28. Kone vaihdettiin ja lähdettiin finaaliin, tavoitteena nousta 15 joukkoon. Lähdin paikalta 24, joten tehtävää riitti noin tasaisessa porukassa, vaikka finaali pitkä olikin. Vauhti oli ihan ok, koko kilpailun ajan n. 10 nopeimman joukkoon, mutta pari kertaa jouduin vähän väärään rakoseen, mikä teki noususta entistä vaikeampaa. Ruutulipulle tultaessa olin kuitenkin 17:s, mikä ei aivan riittänyt MM-pisteisiin, mutta ei sijoituksessa mitään hävettävääkään ollut. Kilpailun järjestelyt oli hoidettu loistavasti, ja meininki varikolla oli aivan erilaista, kun ei nyhjätty vain omissa teltoissa. Kilpailu on todella tasaista, ja pienelläkin petrauksella voin nousta sijoituksissa paljon, joten odotan innolla Espanjassa elokuun lopulla ajettavaa osakilpailua. Santeri
SM Lahti 1.-3.7.
Kolmas SM-kisaviikonloppu oli aikataulun puolesta poikkeuksellinen, koska kilpailut ajettiin perjantaina ja lauantaina, sillä sunnuntaina ei Lahden radalla saanut ympäristölupien mukaisesti ajaa. Treenejä ajettiin keskiviikkona neljä ja torstaina kuusi. Treeneissä vauhti oli ihan hyvää, mutta ei aivan sitä, mitä olisi haluttu. Kisapäivinä ei vauhdissa kuitenkaan ollut mitään valittamista. Perjantaina aika-ajoissa olin neljäs, mikä antoi eriin kolmannen lähtöpaikan. Ensimmäinen erä meni loistavasti, sillä nousin ensimmäisellä kierroksella kärkeen ja pysyin siellä loppuun asti. Toinen erä meni taas aivan päinvastaisesti kun jouduin osumien seurauksena pihalle parikin kertaa, tuloksena 10. sija. Finaaliin sain 8. lähtöruudun, mistä ei auttanut kuin lähteä nousemaan, tuloksena kuitenkin 3. sija. Lauantaina oli uusi päivä ja uusi kisa. Aamun warm-upissa olin neljäs ja aika-ajoihin sijoitus parani vielä yhdellä ollessani kolmas. Eilinen kaava jatkui, sillä toinen erä meni penkin alle saatuani 10 sekunnin aikasakon virheellisestä lähdöstä. Toisen erän toinen sijoitus paransi vähän asetelmia. Finaaliin lähtöpaikka ei ollut mikään päätähuimaava, sillä pääsin starttaamaan ruudusta 10. Vauhtia löytyi, muttei riittävästi. Maaliin tultaessa olin noussut sijalle 5. Mestaruus varmistui hyvinkääläiselle Teemu Suniselle, mutta muissa mitaleissa on kiinni minun lisäksi kolme henkilöä. Pistetilanne on todella tasainen, joten Joensuussa tullaan näkemään varmasti tiukkaa taistelua. U18 World Championship Test Days 5.-6.7. Lauantaina loppuivat ajot Lahdessa ja heti sunnuntaiaamuna lähdin mekaanikon kanssa lentäen Ranskaan U18 MM-sarjan testipäiville. Rungot, koneet ja muu kalusto oli tuotu kuskeille valmiiksi paikan päälle, mikä helpotti paikalle tuloa. Ensimmäinen päivä oli varattu autojen kasaamiseen ja laitteluun, sillä runkoja ei ollut kasattu valmiiksi. Tiistaina pääsi ajamaan viisi 20 minuutin vetoa. Virallista ajanottoa ei ollut, joten kaikki ajat ja erot perustuivat muiden kellottamiin aikoihin tai omiin mittareihin saatuihin aikoihin. Pari ekaa treeniä meni ihan nappiin ja olin ihan kärjen tuntumassa omassa ryhmässäni. Päivän edetessä koneesta hävisi potku ja ero kärkeen kasvoi joka setillä. Pystyttiin kuitenkin testaamaan muutamia isompia säätöjä runkoon, vaikka kahden suoran aikana tuli takkiin jopa puoli sekuntia. Muuten olin tyytyväinen CIK:n ja Parolinin järjestelyihin, esim. jokaiselle oli varattu identtiset varikkopaikat ja Parolin oli kiinnostunut koneiden toimivuudesta. European Championship, Belgia 8.-11.7. Ranskasta matka jatkui Belgian Genkiin EM-finaaliin. Keskiviikkona kasailtiin molemmat rungot ajokuntoon ja torstaina pääsi ajamaan kolme treeniä. Ensimmäisessä ajettiin koneet sisään, minkä yhteydessä pääsi jo tutustumaan rataan. Pari viimeistä pääsi vetämään jo kunnolla. Radan opin aika nopeasti, mutta suurin asia missä oli parannettavaa, oli pidolla ajaminen. Kun pitoa on paljon enemmän kuin Suomessa, pitää ajotyyliäkin muuttaa. Perjantaina oli ohjelmassa neljä treeniä ja aika-ajot illalla. Vaikka rumpattiin auton säätöjä suunnasta toiseen, eroa kärkeen oli vähän liikaakin eikä sijoituksilla voinut kehua. Aika-ajoissa olin 80. ja sekunnin kärkeä jäljessä. Tilanne oli turhauttava, sillä auto tuntui ja näytti hyvältä, eikä koneestakaan noin paljon eroa tullut. Eriin minulla oli kolme kertaa lähtöpaikka 32 ja kerran 31. Ajo parantui koko lauantain ajan ja eräsijoitukset olivat 26, 23, 23 ja 20. Pisteitä tuli siis 92, mikä oli liikaa sunnuntain finaaleihin. Tulosten puolesta viikonloppu meni penkin alle, mutta tiedollisesti ja taidollisesti viikonloppu antoi paljon ja nyt olen viisaampi ja paljon valmiimpi seuraaviin isoihin karkeloihin.
Santeri SM Töysä 18.-20.6. Viime viikonloppuna ajettiin Töysässä SM-sarjan 3. ja 4. osakilpailu. Vaihtelevat sääolosuhteet toivat oman jännityksensä mutkaiselle ja haastavalle Töysän radalle. Torstaina oli ohjelmassa neljä 20 minuutin treeniä, joista kaksi ensimmäistä meni koneiden sisäänajoon. Tarkoituksena oli verrata koneita kahdessa viimeisessä, sillä perjantaille oli luvattu sadetta ja silloin ei koneiden eroa olisi huomannut. Toinen koneista kuitenkin leikkasi jostain syystä kiinni heti ensimmäisellä nopealla kierroksella ja näin edessä olikin männänvaihto. Perjantaikin alkoi sisäänajolla ja sisäänajon jälkeen oli jäljellä viisi treeniä. Käytössä oli normaalista poiketen kaksi sarjaa uusia renkaita joten pystyttiin testaamaan hyvin oikeita säätöjä uusille renkaille, mikä on tärkeää aika-ajoa silmälläpitäen. Testaamista kuitenkin rajoittivat ongelmat koneiden kanssa, sillä perjantain aikana kumpikin koneista hajosi kertaalleen. Vaikka olin yhden treenin nopein ja koko päivän viidenneksi nopein, jäi konerikot kaivelemaan hampaankoloon sillä myös oma kone leikkasi kiinni viimeisellä setillä. Lauantaiaamuun herättiin sateessa ja warm-up sekä aika-ajo ajettiin sateessa. Warm-upissa auto tuntui hyvältä ja olin neljäs, mutta aika-ajoihin laitettiin vähän liian korkea rengaspaine eikä auto toiminut kuin pari ekaa kierrosta hyvin. Sain kuitenkin revittyä 10. sijan. Alkueriin kuluessa rata oli kuivunut ja loppupäivä ajettiinkin kuivissa olosuhteissa. Ensimmäisessä erässä kone leikkasi jälleen kiinni ja ekan erän jouduin tahtomatta keskeyttämään. Toisessa erässä lähdössä työnnettiin aika paljon ja ekassa mutkassa tuli vähän kontaktia jonka seurauksena taka-akseli vääntyi. Kun ekassa erässä tuli keskeytys, ei toisessa enää siihen ollut varaa, joten sinnittelin loppuun asti vaikka auto olikin kauhea ajaa. Finaaliin sain lähtöpaikaksi ruudun 21, mutta loistavan lähdön ja hyvien ohituksien seurauksena nousin pitkän finaalin aikana jopa sijalle 5! Odotukset eivät olleet korkealla, joten yllätyin itsekin aika paljon noinkin hyvästä sijoituksesta. Sunnuntai valkeni samalla kaavalla kuin lauantai: märkää oli. Sade oli kuitenkin loppunut jo yöllä ja rata kerkesi kuivumaan jo aamun warm-upiin. Vaikka slickseillä ajettiin, radalla oli vielä kosteutta ja muutama märkä kohta, joten ajat eivät olleet hyviä. Aika-ajossa tein virheen ja missasin nopeimman kierroksen kun jouduin ohittamaan hitaamman kuskin. Tuloksena kuitenkin 7. sija, sentään parempi kuin lauantaina. Erät menivät tällä kertaa hyvin, sillä lähdin molempiin paikalta viisi ja maalissa olin kolmas ja neljäs. Näiden sijoituksien myötä pääsin lähtemään finaaliin neljäntenä, mutta hieman liian alhaiset rengaspaineet eivät toimineet koko finaalin aikana ollenkaan. Jouduin ajamaan paineen alla koko finaalin ajan, sillä takaa tulevat olivat paikka paikoin jopa nopeampia kuin minä. En menettänyt kuin yhden sijan ollen maalissa jälleen viides. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Alussa näytti, ettei viikonlopusta tule mitään, mutta lauantain onnistuminen finaalissa käänsi viikonlopun ehdottomasti plussalle, säilyihän SM-sarjan kakkospaikka minulla ja onnistuin jopa kasvattamaan eroa kolmantena olevaan. Nyt on ajamisesta reilu viikon tauko, mutta sen jälkeen onkin ihan kunnon rupeama: ensi viikolla ajetaan Lahdessa SM-sarjan kolmas kisaviikonloppu, suoraan sieltä lennän mekaanikon kanssa Ranskaan maanantaiksi ja tiistaiksi U18 MM-sarjan testeihin ja keskiviikkona pitäisi olla jo Belgiassa EM-finaalissa. Raportti näistä tulee sitten EM-finaalin jälkeen, koska en Lahden jälkeen kerkeä raporttia kirjoittamaan. Santeri
SM Pori 20.–23.5.
SM-sarjan avauskisa ajettiin tänä vuonna Porissa, Viasveden radalla. Keli oli melkein koko viikonlopun erittäin upea, aurinko paistoi ja lämmintä oli 25 astetta. Sunnuntaille keli kuitenkin kylmeni vähän ja vettä ripotteli taukoamatta.SM:iä edeltävänä viikonloppuna oltiin Porissa testaamassa ja hakemassa säätöjä runkoon. Jo silloin autoon saatiin hyviä säätöjä ja vauhti näytti ihan hyvältä muihin verrattuna.Muutama päivä kerittiin olla kotona ja keskiviikkona auto starttasi jälleen kohti poria. Torstaina kasattiin aamusta varikkoteltat ja laiteltiin kalustoa kuntoon iltapäivän treenejä varten. Treenejä oli neljä, joista kaksi ensimmäistä meni koneen sisäänajoon. Parissa viimeisessä kokeiltiin vähän välityksiä.Perjantaina pääsi sitten testaamaan paremmin, kun treenejä oli kuusi kappaletta. Vauhti oli hyvää läpi päivän ja treenien sijoitukset olivat 3, 9, 13, 1, 2 ja 7 sekä kaikkien harjoitusten yhteistuloksien viides. Itsekin yllätyin noista kärkisijoista, vaikka tiesin että kaukana ei olla.Tälle vuodelle kisaviikonlopun kulku muuttui sen verran, että enää ei ajeta lauantaina aika-ajoja ja eriä ja sunnuntaina finaaleja, vaan kumpanakin päivänä on oma kilpailunsa.Lauantaiaamun warm-upissa olin neljäs ja se antoi vielä vähän lisäpotkua aika-ajoihin. Tulos paranikin parilla sijalla eli olin aika-ajojen toinen, mikä tiesi eriin lähtöpaikkaa 2 ja 1. Ensimmäisen erän lähtö ei mennyt aivan nappiin, minkä seurauksena tipuin seitsemänneksi. Monien hyvien ohituksien ja keskeytyksen ansiosta tulin maaliin toisena, mutta erän voittajan saatua kolmen sekunnin aikasakko virheellisestä lähdöstä nousin minä erän voittajaksi.Toiseen erään lähdin paalulta, mutta ekalla kierroksella takaa tuleva sai ängettyä väliin ja menetin muutamia sijoja. Pari sijaa sain noustua maaliin tultaessa ja erästä jäi käteen kolmas sija.Alkuerien sijoituksilla 1 ja 3 sain finaaliin lähtöpaikan 2. Lähdössä pääsin kolmantena ekasta mutkasta ulos ja käytännössä pidin sen sijoituksen maaliin asti. Muutaman kerran oli pientä vääntöä toiseksi tulleen kanssa, mutta tällä kertaa en aivan pystynyt vastaamaan vauhtiin. Aika-ajosta saatu kaksi pistettä ynnättynä finaalin pisteisiin nosti minut jaetulle kakkossijalle ensimmäisen osakilpailun jälkeen.Sunnuntaille keli viileni ja vettä tuli. Warm-up päästiin ajamaan vielä kuivassa kelissä, mutta aika-ajot ajettiin jo märällä radalla. Tälle vuodelle saderenkaan merkki vaihtui ja kun oikein kenelläkään ei ollut tietoa renkaasta, oli rengaspaineiden kanssa pientä arvuuttelua. Paine saatiin kuitenkin kohdalleen ja vauhti oli ihan ok, tuloksena viides sija.Erät menivät tuloksellisesti täysin samalla kaavalla kuin lauantaina, sillä ajoin toisen erän voittoon ja toisessa olin kolmas, mikä tiesi taas kakkosruutua finaaliin.Lähtö meni vähän paremmin kuin viime finaalissa, sillä sain pidettyä kakkospaikan. Välillä meinasi kolmantena ajava päästä hiillostamaan, mutta sain pidettyä paikkani loppuun asti kakkosena. Kaikin puolin onnistunut viikonloppu ja sarjakakkosena on hyvä jatkaa seuraaviin SM:iin Töysään muutaman viikon kuluttua. Santeri
Pohjoisen alueen EM-karsinta, Thy, Tanska 28.4–2.5.
Nyt on sitten yksi tämän kesän päätavoitteista saavutettu, kun karsinnoista irtosi paikka heinäkuun EM-finaaliin. KF2-luokassa suomalaiskuskeja oli 16, joista vain viisi pääsi jatkoon. Yhteensä kuskeja minun luokassa oli 57.
Matka alkoi jo hyvissä ajoin maanantaina Kotkaan, missä lastattiin maahantuojan pakettiauto ja lähdettiin ajamaan Helsinkiin. Sieltä sitten lautalla Tukholmaan ja autolla vajaa 500km Göteborgiin, josta toisella lautalla Tanskan puolelle ja vielä 150km hotellille. Matkaan upposi yli puolitoista vuorokautta ja kun vihdoin hotellille päästiin, niin uni kyllä maistui.
Keskiviikkona oli ohjelmassa ilmoittautuminen, varikkoteltan pystyttäminen ja kaluston valmisteleminen torstain treenejä varten ym. pikkuhommaa kuten rengastöitä. Vaikka hommaa ei pitänyt olla paljon, venyi päivä iltaan ennen kun päästiin takaisin hotellille ja syömään, koska tällä kertaa oli kaksi autoa laitettavana.
Torstaina oli kolme treeniä, joista kaksi tuhraantui koneiden sisäänajoon, mutta viimeisellä pääsi jo vetämään ihan oikeasti ja kokeilemaan että kaikki on ok. Perjantaina olikin rata märkä, ja päästiin vetämään toisella autolla sadekeli testiä. Auto tuntui aika liukkaalta koko ajan ja oltiin aikojen perusteella aivan hukassa. Keli kerkesi kuitenkin kuivua viimeiseen treeniin ja saatiin jo vähän parannettua asemia. Kuinkas ollakaan, juuri ennen aika-ajoja rupesi taas satamaan vettä, joten ei auttanut kuin lähteä vääntämään ja yrittämään parasta. Sain kohtuullisen ajan tauluun, sillä olin yhteistuloksissa 33:s.
Lauantai oli pyhitetty alkuerille, ja koska kuskeja oli niin paljon, jokainen joutui ajamaan neljä alkuerää. Kolme ensimmäistä erää meni mielestäni hyvin, lähdöt onnistuivat ja vauhtia löytyi muutenkin. Kolmen erän jälkeen sijoitukset olivat 13, 11 ja 10. Viimeisessä erässä vauhti oli vielä parempaa ja olin parhaimmillaan paikalla 7, mutta kontakti kilpakumppanin kanssa aiheutti hänelle keskeytyksen, josta seurasi minulle 10 sekunnin aikasakko. Siinä vaiheessa rupesi vähän jännittämään, että oliko sunnuntaina radalle asiaa, sillä vain 34 parasta pääsi ratkomaan EM-finaalin kisapaikkoja. Erien jälkeen sijoitus oli 30 mikä tarkoitti, että finaalipaikkaan oli vielä hyvät mahdollisuudet, koska 28 pääsi meidän alueelta jatkoon.
Vaikka melkein kaikki sunnuntain finalistit pääsivät jatkoon, ei virheisiin ollut varaa, sillä kuitenkin kuusi kuskia karsiutui pois. Ensimmäisen finaalin startti meni hyvin, ja ekoilla kierroksilla kyyti oli todellakin kohdallaan. Puolenvälin jälkeen olin noussut jo 15:nneksi, mutta sitten pääsi nopeampi kuski ohi ja loppu olikin yhtä alamäkeä. Varsinkin sadekelin jälkeen Thy:n rata on todella liukas, ja vaikka ajolinja puhdistuu, niin ajolinjan ulkopuolella on likaista ja pitoa ei löydy yhtään. Näin ollen kun yksi pääsi ohi, niin takaa tuleville ei mahtanut mitään. Maalissa olin 23:s. Toisessa finaalissa sain ylivoimaisesti viikonlopun parhaimman lähdön ja muutenkin eka kierros meni nappiin. Kun ekan kierroksen jälkeen tultiin maaliviivan yli, olin noussut peräti kymmenenneksi. Lähdön kolareissa ym. tapahtumissa tippuneet nopeammat kuskit saivat ajettua minut kiinni ja tipuin muutamia sijoja. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella toisen puolen renkaat lipsuivat hiekalle mutkan ulostulossa ja tämä virhe maksoi minulle viisi sijaa.
Viikonloppu sisälsi monia onnistumisia sekä epäonnistumisia, mutta tavoitteeseen päästiin ja paljon uutta opin. Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä SM-sarjan ensimmäiseen osakilpailuun.
Santeri
Championkart 3rd Race, Ala 9.-11.4.
Viime viikonloppuna oli taas aika suunnata Italiaan kolmanteen Championkart-sarjan osakilpailuun Alan radalle Gardajärven kupeeseen. Sarjassa on 11 osakilpailua, mutta omalta kohdaltani tämä oli näillä näkymin viimeinen osakilpailu, koska on aika siirtyä isompiin karkeloihin eli EM-karsintoihin ja toukokuussa alkavaan SM-sarjaan. Keli oli upea, +25 astetta varjossa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta melkein koko viikonlopun ajan. Myös sijainniltaan Alan rata oli upea, sillä katsoipa minne suuntaan tahansa niin ympärillä näkyi mahtavia vuorenrinteitä.
Lauantaina alkoivat treenit, ja heti ensimmäisten kierrosten jälkeen yllätyin miten nopea rata loppujen lopuksi oli, koska se näytti aika kapealta ja syheröiseltä. Treenipäivä meni mielestäni ihan hyvin, varsinkin kun monet muut olivat ajaneet radalla paljon ja itselleni tämä oli eka kerta. Puolessa välissä päivää saatiin vielä toisella koneella lisää potkua, mutta viimeisessä setissä koneesta petti ilmeisesti alakerran laakerit kun rupesi kuulumaan ylimääräistä ääntä. Ei auttanut muuta kuin pistää edellinen kone takaisin kiinni ja lähteä sillä taistelemaan voitosta sunnuntaina. Vauhdillisesti voittoon oli mahdollisuudet, sillä lauantaina pyörin treeneissä koko ajan kolmen nopeimman joukossa.
Sunnuntai alkoi tuttuun tapaan warm-upilla. Auto tuntui hyvältä ja oli tunne että olisin voinut olla jopa nopein, mutta yksi kuski kiilasi edelle omassa luokassani. Yhteistuloksissa olin vasta neljäs, koska kaksi luokkaa yhdistettiin ja toisesta luokasta kipusi kaksi kuskia edelle. Sama kaava toistui myös aika-ajoissa, sillä eteen pääsi yksi oman luokan kuski ja kaksi toisesta luokasta, eli lähtöpaikkana ensimmäiseen lähtöön oli neljä.
Ensimmäisen kisalähdön lähtö meni penkin alle, kun meinasin jäädä ulkopuolelle pussiin. Muutaman mutkan aikana tipuin muutamia sijoja, mutta parin ohituksen ja keskeytyksien ansiosta sain noustua ruutulipulle tultaessa takaisin omalle paikalleni neljänneksi. Toinen lähtö meni paremmin, vaikka en omaa sijoitusta saanutkaan pidettyä vaan tipuin sijan tai pari. Vauhti oli kohdillaan ja ohituksien myötä sain nostettua maaliin tultaessa sijoitustani yhdellä.
Kolmanteen ja ratkaisevaan lähtöön sain sisäreunan lähtöpaikan, mikä oli Alan radalla erittäin tärkeä, sillä kolme ensimmäistä mutkaa ovat oikealle kääntyviä ja ulkoa oli ajoittain erittäin vaikea lähteä. Lähdössä sain pidettyä paikkani ja parin kierroksen jälkeen nousin toiseksi ja oman luokan ensimmäiseksi, sillä kisaa johtava kuski ajoi toisessa luokassa. Muutaman kierroksen jälkeen menetin paikkani ja olin jälleen oman luokan toinen ja yhteistuloksissa kolmas. Näillä sijoituksilla tultiin myös maaliin. Viimeisessä kisalähdössä oli jo ihan kisaamisen makua ja sijoituksista sai tosissaan taistella, mikä on hyvä ajatellen Tanskan EM-karsintoja.
Kisat ja järjestelyt olivat taas erinomaisesti hoidettu, ja mielellään kävisin enemmänkin ajamassa Championkart-kisoja, mutta alkaa olemaan treenikisat ajeltu ja pitää tilaa tehdä tärkeimmille kisoille. Seuraaviin kisoihin Tanskaan lähdetäänkin jo kahden viikon päästä eli pitkiä taukoja ei pääse tulemaan.
Santeri
Championkart 2nd Race, Busca Kolme viikkoa vierähti yllättävän nopeasti ja taas oli aika suunnata nokka kohti Italiaa, mikä ei tietysti harmittanut yhtään. Tällä kertaa Milanosta suunnattiin länteen päin, Buscan radalle Torinon lähistölle. Perjantaiaamusta saatiin tietää, että kalusto ei kerkeä vielä iltapäiväksi radalle, joten lähdettiin extemporee käymään Monacossa kun matkaakaan ei ollut kuin reilu 100km. Hyviä maisemia ja upeita paikkoja löytyi matkalta vuoristoteiltä, mutta varsinkin Monaco oli vierailemisen arvoinen paikka. F1:sten ratakierroskin tuli kierrettyä, mutta kierrosajassa taidettiin jäädä muutama sekunti formuloita jälkeen.. Lauantaina päästin ekan kerran ajamaan ja niin kuin tälläkin kertaa, on aina mukavaa ja samalla mielenkiintoista päästä ajamaan uudelle radalle. Rata tuntui ihan kivalta ja ainoat miinukset olivat pienet pomput ja röykyt muutamissa paikoissa. Ensimmäisien vetojen jälkeen vauhti näytti todella hyvältä, mutta iltaan mennessä muut saivat parannettua vauhtia suhteessa minua enemmän. Syynä lienee se, että parissa viimeisessä treenissä renkaat alkoivat olla jo ihan loppu, kun muutamat muut vielä vaihtoivat parempaa tai jopa ihan uutta sarjaa alle. Sunnuntaina keli olikin märkä ja ei auttanut muuta kuin iskeä saderengasta alle ja tehdä vähän muutoksia auton säätöihin. Sateella en ollutkaan päässyt ajamaan pitkään aikaan, joten ihan hyvää treeniä sekin. Auto tuntu tosi hyvältä ajaa sateella ja renkaatkin tuntui paremmalta kuin renkaat, joilla Suomessa ajetaan. Aamun warm-upissa olin toinen. Aika-ajoissa tein samassa mutkassa muutaman kerran pienen virheen ja parhaimmat kierrokset epäonnistui sen takia. Pari ihan kohtuullista kierrosta sain, lopputuloksena aika-ajojen neljäs sija. Prefinaalissa sain hyvän lähdön ja sain noustua jo kolmanneksi ekaan mutkaan mentäessä. Muutaman kierroksen päästä pääsin ohi myös tiimikaveristani ja maaliin tulin toisena. Ajon jälkeen onni potkaisi, kun prefinaalin voittajalla oli n. puoli kiloa alipainoa ja hylkäyshän sieltä tuli. Finaaliin sain siis lähteä masterina ja ykköspaikan pidinkin sitten ruutulipulle ottaen viidennen palkintopallisijoituksen putkeen ja samalla ensimmäisen voiton pitkään aikaan. Kilpailun jälkeen jokaisen luokan voittajat pääsivät lehdistötilaisuuteen, mikä tulee ulos lähiaikoina paikalliselta tv-kanavalta ja myös osoitteessa www.obiettivomotori.it (> Championkart). Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu taas kerran, varsinkin kun tällä kertaa en ollut ainoa suomalainen kisassa mukana. Kausi jatkuu taas vajaan kolmen viikon päästä Alan radalla Gardajärven kupeessa.
Santeri Championkart 1st Race, Jesolo
Kuvia osoitteessa....http://santeri.kuvat.fi/kuvat/Championkart+International+Final/
Championkart International Final 16.–18.10.2009
Tuli vielä näin kauden loputtua mahdollisuus lähteä ajamaan Championkart-sarjan päätöskilpailu Jesoloon, Italiaan. Championkart kilpailut ajetaan Parolin merkkisillä rungoilla ja Parillan Leopard moottoreilla. Kyseiset moottorit ovat ns. harrastelijakoneita, mutta tehoa niistä löytyy melkein saman verran kuin KF2 luokan koneista. Kalustovuokra oli tosi edullinen, joten päätettiin lähteä ajamaan kisa harjoitusmielessä. Keskiviikkona lennettiin Milanoon ja ajettiin sieltä autolla Jesoloon, Venezian lähistölle. Torstaina käytiin katsomassa rataa ja varikkoa, missä minua odotti tuliterä auto uudella koneella, mikä yllätti positiivisesti. Samalla tehtiin autoon vielä jotain hienosäätöä, tarkastettiin penkin ja polkimien paikka ja painot. Rata näytti aika syheröiseltä, mutta onneksi muutama nopeampikin osuus mahtui mukaan. Perjantai alkoi sisäänajolla, koska kone oli uusi. Toisesta setistä alku meni vielä sisäänajoon, mutta lopussa pääsi jo vetämään ihan kunnolla. Rata oli todella tekninen ja haastava ajaa ja jopa paikalliset sanoivat Jesoloa yhdeksi Italian vaikeimmaksi radaksi. Suuri ero normaaleihin kisoihin oli, että treenit jatkuivat myös lauantaille. Lauantain aikana oli vielä viisi treeniä jota seurasi aika-ajot. Aika-ajoissa olin 6:s, mikä oli ehkä odotettua parempikin tulos. Sunnuntaina oli ohjelmassa kolme kisalähtöä, joista kaksi ensimmäistä oli alkuerien tapaisia ja viimeinen lähtö oli varsinainen finaali. Ensimmäisessä lähdössä alku meni vähän plörinäksi, mutta loppua kohden sain noustua ja pidettyä kuudennen sijan. Toisessa lähdössä olin nousemassa ekoilla kierroksilla viidenneksi, mutta ohitettava tuli suoraan takakulmaan ohituksen jälkeen jonka seurauksena pyörähdin. Tipuin 13:nneksi, mutta kyyti oli ihan hyvää ja nousin kahdeksanneksi. Sijat 6 ja 8 antoivat finaaliin lähtöpaikan 6. Lähdössä sain pidettyä oman paikkani, ja alusta alkaen vauhti oli tosi hyvä. Sain noustua finaalin aikana tasaisesti 5 sijaa joten ruutulipulla sijoitukseni oli 2. Radan vaativuudesta kertoi mm. se, että vauhti suhteessa muihin parani suhteellisen paljon viikonlopun edetessä. Aika-ajoissa koko kilpailua ylivoimaisesti hallinneeseen Davide Favaroon eroa oli n. 0,5s kun finaalin nopein kierrosaika oli vain 0,15s Favaron kierrosaikaa jäljessä. Järjestelyt oli hoidettu erinomaisesti ja kilpailu oli tapahtumana melkeinpä hienompi kuin SM kisat. Yhteensä kuskeja oli reilusti toista sataa peräti 12 eri maasta. Luokassani ajoi 33 kuskia viidestä eri maasta. Ainoana suomalaisena kuskina pääsin kantamaan siniristilippua kuljettajaesittelyssä. Hyvin menneen finaalin jälkeen pääsin myös ensimmäistä kertaa urallani televisiohaastatteluun. Kyseessä oli italialainen tv kanava, mutta onneksi haastattelu tehtiin englanniksi.
Syysterveisin Santeri Santeri Variksen kisakuulumisia tästä
JUUTIN SARAN KILPAILUKAUSI 2008 KARTINGISSA Luodaanpa katsaus menneeseen kilpailukauteen. Kilpailuja kertyi Saralle ennätykselliset 17. Näistä 12 oli kansallisia kilpailuja, joista saa junioreiden nousupisteitä. Tavoitteena oli saada pisteitä vaadittavat 10 ja osallistua yleisellä lisenssillä Raket Karnevaalitapahtumaan Hyvinkäällä elokuussa. Heti alkukesästä selvisi, että kilpailu pisteistä oli odotettua tiukempaa, siihen lisättynä parin kilpailun tekniset ongelmat moottoripuolella ja auton vaikea säädettävyys isommalle kuskille, sai meidät tekemään oikein perusteellisen ratkaisun kalustopuolella. Vaihdoimme keskinkertaisesti sujuneiden heinäkuun kilpailuiden jälkeen rungon uuteen. Merkki vaihtui samalla Intrepidistä CRG:hen. Moottoripuolella turvauduttiin yhteen uuteen moottoriin, johon saatiin säädöt helposti kohdalleen. Kaluston toimitti Saralle SEMI Karting Tuusniemeltä. Tämän jälkeen Sara ajoi pisteille jokaisessa jäljellä olevissa kansallisissa kilpailuissa. Tavoite nousupisteiden täyttymisestä saavutettiin Porissa, missä harjoituspäivän viimeiset setit auto kulki Saran mukaan kuin unelma. Parhaina tuloksina Sara sai Aluemestaruus hopeaa ja sijoittui kestävyysajoissa kolmanneksi. Kansallisten kilpailujen lisäksi Sara ajoi kilpailut Kymi-, Savo- ja Päijänne-cupissa sekä SLUA:n jäsentenväliset kilpailut. Nyt kun taskussa on yleinen lisenssi, on tie auki kaikkiin kartingluokkiin mihin ikä ja kalusto antaa mahdollisuuden. Melkoinen saavutus 12 v tytöltä. AKK:n alue 6 kartingin valmennusryhmä jatkaa työtään myös tulevana talvena. Leirityksestä on ollut apua aikankin fysiikkapuolella, siitä on pitänyt huolen Ahosen Juha, joka on yleisurheilupuolella valmentanut Suomen mestarinkin. Tulevalla valmennuskaudella keskitytään enemmän ajotekniikkaan ja koetetaan saada kuljettajat ymmärtämään enemmän auton tekniikkaa ja säätämistä. Kokoonnumme leiritykseen kolme kertaa talven aikana, lisäksi keväällä ajoleiri harjoitteineen Terveisin koko LEXSA Kart Racing Teamin väki |